Foto: Christoffer Enckelmann

Artikkeli suomeksi ruotsinkielisen jutun alla (Artikel finns även på finska, lite längre ner).

Det var i december 2006 Marko Laaksonen visade alla finska futsalentusiaster vem man kan lita på när man vill ha en vinnande målvakt i landslaget. Kvällen den tjugonde höll han nollan i landslagen mot Cypern i fullpackat Pasila idrottshus. Finland vann med 4-0.

Dagen före hade Cypern varit bättre och vunnit med siffrorna 2-3. Efter den matchen fick Marko och Juha Ojanperä dela på landskamperna. De var de bästa mellan stolparna väldigt länge och två väldigt olika målvakter. Markos fem första matcher som målvakt i landslaget resulterade i fem vinster. På den tiden, var inga segrar lätta.

Den 34-åriga Laaksonen spelade i landslaget tills år 2009. Sista lägret var i början av 2010. Sedan blev det inga mer inbjudningar till landslaget. Finland hade en ny strategi där det inte fanns plats för den energifulla åbobon. Det såg ut som futsalelden inte brann lika mycket som den hade gjort förut, men så såg det ut i hela föreningen. Futsal i Åbo hade gått in i en liten depression. Även om Laaksonen fortsatte att spela fanns det ingen plats med nya målvaktstränaren Dusan Matic i landslaget.

När kroatiska Mico Martic tog över landslaget 2013 tog han med målvaktstränaren Dusan Matic. En av första saker som de gjorde var att åka runt till varje topplag i finsk futsal. De stannade kvar hos lagen, körde några träningar och fick en riktig bra koll vilken typ av spelare det fanns i Finland. Markos stil var inte sådan som den tidens landslag behövde. Hans största problem har alltid varit kunskapen med fötterna. Dusan längtade efter en målvakt som kan stiga upp som en joker. Det var dags att säga adjö till landslaget för alltid.

Men man skall aldrig säga aldrig. När Markos dåvarande klubb åkte ur högstaligan hittade han sig själv i Somero. Sista säsongen i Åbo hade varit tuff. Han spelade hela året med en skadad menisk.

Foto: Christoffer Enckelmann

Med Jarkko Ihalainen som manager byggde man en ljusare framtid inom futsal inne i den finska skogen. Jarkko hade visioner men hade lagt sin målvaktskarriär på hyllan. Där skulle Marko få en nystart.

Efter första träningen var han inte ens säker att menisken skulle hålla. Målvakten som hade spenderat hela sin karriär i Åbolaget TPK och vunnit silver med dem 2004, packade bilen och började pendla till Somero.

Somero är en liten stad mellan Åbo och Helsingfors, som tar en timme att åka till, enkel väg. Då var året 2015. Två toppsäsonger senare skulle det visa sig att Marko fortfarande är en vinnande målvakt, en nyckelspelare.

När alla fokuserade på Arber Istrefi, lagets stora anfallsstjärna, gav Laaksonen laget chansen att vinna, match efter match, med sina viktiga räddningar. Samtidigt hade Someron Voima (lagets namn betyder Someros Styrka) skrivit kontrakt med tränaren Tomi Tuominen, en god vän till Marko från Åbo.

Efter dess har laget varit väldigt framgångsrik. De vann Finska U21-Mästerskapet i år tillsammans med Halikko, där även Tomi är tränare. I fjol vann man sin första medalj i ligan, när man fick ett brons efter den långa säsongen. I år har de redan vunnit Final Four, turneringen i januari med de fyra bästa lagen från hösten.

De slog ut det mest meriterande laget i Finland, Ilves FS, i kvartsfinalen. SoVo var överlägsna. I Finland krävs det tre vinster (bäst av fem) för att gå vidare. SoVo vann de tre första matcherna och gick rakt till semifinalen där man nu möter Sievi.

Foto: Christoffer Enckelmann

Plötsligt ringer telefonen i Åbo. Landslagstränaren vill ha Marko tillbaka.

”Det var en överraskning. När jag fick chansen tog jag den genast. Det känns tryggt och jag tror att landslagsrävarna gillar att ha mig tillbaka” berättar en nöjd målvakt från Rumänien.

Senast Marko var i landslaget var alla målvaktstränare självlärda före detta landslagsmålvakter. Idag har Finland en av de bästa målvaktstränarna i hela Europa. Skillnaden är stor, fast Marko vill inte ta nånting bort från de andra heller.

– Dusan är en väldigt professionell tränare. Han har koll på allt från tekniken till den mentala sidan. De yngre målvakterna i finska ligan är mer skolade enligt Dusans filosofi. Jag tror att om jag hade haft chansen att träna med honom längre skulle jag vara mycket bättre målvakt.

Okej, en målvakt som har varit bäst i Finland och kommer in till EM-kvaltruppen tycker att han skulle kunna vara mycket bättre? Det berättar ganska mycket, till och med till svensk futsal. Tränarvalen till förbundet är det viktigaste beslutet när sporten är ung.

Foto: Christoffer Enckelmann

Då, när Marko spelade sist i landslaget, var hans chef alltid nöjd att ha en stjärna som jobbade hos honom. Laaksonen fick alltid möjligheten att ta ledigt från jobbet när han skulle representera nationen. Hur är det nu, sju år senare?

”Nää, inte gillar de att släppa mig så lätt numera” skrattar Marko men fortsätter ”Men mycket har ändrats i fotbollsförbundet, i en mer positiv riktning vad gäller stödet till spelarna som måste vara borta från den civila arbeten.”

Vilka förväntningar har han på resan?

– Jag känner mig trygg i att vi får allt att fungera i vår resa mot EM. Inte har vi rest hit ner bara för att se hur det går?!

Foto: Christoffer Enckelmann

Förresten, Markos senaste landskamp i den finska tröjan var mot Lettland. Det slutade med en vinst. Kommer historien upprepa sig?

Även om Marko inte kommer att vara den målvakt som bär landslaget på sina axlar är hans resa en intressant historia för oss alla. Säg aldrig aldrig. Och aldrig någonsin skall någon välja en förbundskapten som inte är hundra procent futsaltränare med hjälp av en riktig målvaktstränare. Då är det lika bra att sluta med landslaget.

Mikko Seppälä


Joulukuussa 2006 Marko Laaksonen näytti suomalaisille intohimoisille futsalihmisille keneen kannatti luottaa, jos halusi voittavan maalivahdin maajoukkueeseen. Illalla 20.12. pelasi hän Suomen futsalmaajoukkueessa ensimmäisen nollapelinsä ottelussa Kyprosta vastaan. Suomi voitti 4-0. Päivä ennen oli Kypros ollut vahvempi lukemin 3-2.

Sen ottelun jälkeen sementoitiin Makken ja Juha Ojanperän paikat maajoukkueen tukipilareina. He olivat Suomen parhaat tolppien välissä hyvin pitkään ja täysin erilaiset vaihtoehdot maajoukkueelle. Markon ensimmäiset viisi maaottelua päättyivät kaikki voittoon. Ajanjaksolla, jolloin voitot olivat kiven takana.

Nyt 34-vuotias Laaksonen pelasi maajoukkueessa vuoteen 2009. Viimeinen leiri oli alkuvuodesta 2010. Sen jälkeen kutsuja ei ole postilaatikosta kolahtanut. Suomen uuteen strategiaan ei suulas turkulainen sopinut. Näytti jo hieman siltä, että liekki oli sammumassa, mutta siltä se näytti koko turkulaisessa futsalissa. Alkoi turkulaisen futsalin lama. Vaikka Laaksonen jatkoi pelaamista, ei hänelle löytynyt tilaa myöhemmin mukaan tulleen Dusan Maticsin papereissa.

Kun kroatilainen Mico Martic saapui maajoukkueen peräsimeen 2013 tuli kaupan päälle maalivahtivalmentaja Dusan Matic. Yksi ensimmäisistä asioista, jonka he tekivät, oli maakuntakierros kaikkien huippujoukkueiden luokse. He olivat joukkueiden luona ja vetivät jopa harjoituksia. Kaksikko opetteli tuntemaan suomalaiset pelaajat. Markon tyyli ei ollut se mitä maajoukkue tarvitsi. Dusanin valinnoista näki, että hän halusi muun muassa maalivahteja, jotka osasivat pelata myös jalalla. Heikkous, joka on ollut Makken uralla hänen suurimpia. Vaikutti, että oli aika sanoa hyvästit maajoukkueelle.

Foto: Christoffer Enckelmann

Älä koskaan sano ei koskaan. Kun Markon silloinen joukkue lähti liigasta, löysi hän itsensä Somerolta. Viimeinen kausi oli ollut raskas, sillä hän pelasi sen rikkinäisen kierukan kanssa. Edes ensimmäisissä harjoituksissa SoVon kanssa ei ollut tietoa tuleeko polvi kestämään. Manageri Jarkko Ihalaisella oli visio rakentaa keskelle metsää futsalin valoisampi tulevaisuus. Hän oli itse ehtinyt lopettaa liigauransa pelaajana.

Silloin sai Laaksonen uuden alun. Maalivahti, joka oli koko uransa edustanut TPK:ta, joiden kanssa oli voittanut SM-hopeaa jo 2004 hyppäsi autoon ja aloitti reissaamisen Turun ja Someron välillä. Silloin elettiin vuotta 2015. Kaksi huippukautta on osoittanut Markon olevan edelleen voittava maalivahti.

Kun kaikkien katseet ovat olleet hyökkäyspäässä tuhoja tekevässä Arber Istrefissä, on Makken huipputorjunnat antanut joukkueelle mahdollisuuden pelata voitosta joka ilta. SoVoon oli tullut valmentajaksi Markon hyvä ystävä Tomi Tuominen. Tuomisen alaisuudessa on SoVo kehittynyt paljon.

Alle 21-vuotiaiden SM-kultaa yhteistyöseura Halikon kanssa, SM-pronssi sekä Final Fourin voitto on jo taskussa. Niiden lisäksi SoVo lähetti puolivälierissä lauluun Suomen menestyneimmän seuran suoraan kolmessa ottelussa.

Foto: Christoffer Enckelmann

Silloin soi puhelin Turussa. Maajoukkue haluaa Laaksosen takaisin.

”Tuli vähän yllätyksenä valinta leirille. Kun mahdollisuus annettiin, niin se myös käytetään. On myös tuntunut, että maajoukkueen vanha kaarti on vain iloinen meikäläisen paluusta” kertoo tyytyväinen maalivahti Romaniasta.

Kun Marko viimeksi pelasi maajoukkueessa, oli maalivahtivalmentajat enemmän itseoppineita entisiä maajoukkuemaalivahteja. Tällä hetkellä maajoukkueessa on yksi Euroopan parhaista maalivahtivalmentajista. Ero on todella suuri vaikka Marko ei haluakaan ottaa mitään pois entisiltä valmentajilta.

”Dusan on erittäin ammattitaitoinen valmentaja. Hän osaa kiinnittää huomiota niin teknisiin suoritteisiin kuin henkisen puolen asioihin. Liigan nuoremmat maalivahdit ovatkin enemmän Dusanin koulukuntaa. Voisin kuvitella olevani huomattavasti parempi maalivahti, jos olisin saanut tehdä hänen kanssaan hommia jo vuosia sitten.”

Foto: Christoffer Enckelmann

Okei, maalivahti, joka oli aikoinaan Suomen paras ja selviytyy lopulliseen EM-karsintajoukkueeseen, näkee voineensa olla huomattavasti parempi? Se kertoo paljon myös muun muassa ruotsalaiselle futsalille. Valmentajavalinta on tärkein asia, kun laji on nuori.

Viimeks Markon pelatessa maajoukkueessa oli hänen pomonsa tyytyväinen supertähden työskennellessä heille. Hän sai aina mahdollisuuden vapaisiin kun kyseessä oli isänmaan asia. Miten asia on nykyään, seitsemän vuotta myöhemmin?
”No eipä pirulaiset enää päästä menemään niin kuin ennen. Onneksi Palloliiton ”politiikka” on muuttunut puolestaan myönteisempään suuntaan.”

Mitä odotuksia hänellä on karsintaturnauksesta?

”Fiilis on, että saamme homman toimimaan toivotulla tavalla. Ei tänne lähdetty vain katsomaan kuinka käy.”

Foto: Christoffer Enckelmann

Knoppina, Markon edellinen maaottelu on 2-1 voitto Latviasta. Historia toistaa itseään?

Vaikka Marko ei tule olemaan se maalivahti, joka ottaa maajoukkueen reppuselkään, on tarina hyvä opetus kaikille. Älä koskaan sano ei koskaan. Ja älä koskaan valitse maajoukkueeseen valmentajaa, joka ei satsaa lajiin täysillä oikean maalivahtivalmentajan avulla. Silloin voit yhtä hyvin lakkauttaa maajoukkueen.

Mikko Seppälä

LÄS ÄVEN: Finland har chansen – men det krävs en topprestation

LÄMNA ETT SVAR

Please enter your comment!
Please enter your name here
This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.